Karkailut, tee, jäätelö, pyöräily
kaatosateessa, korvanapeissa Celtic womanin ”Ave Maria”, huohotus
pisaroiden lävitse, silmät täynnä vettä.
Ylimielisyydeksi tulkittu kyvyttömyys.
Olen tullut kiveksi. Prinsessa, diiva. Mikä sä luulet olevas? En
mikään. Mä olen en-mikään.
Kun äikäntunnilla puhutaan Tomek
Tryznan kirjasta ”Tyttö ei-kukaan”, tiedän että se kertoo
minusta.
-- Tuntuu kihelmöivältä istua yksin puistonpenkillä
aamulla kello kymmenen. Valita itse oma tila ja tilanne:
ettei ole siellä missä kaikki muut ovat. Ettei ole siellä missä
pitäisi olla. Olla omavalintaisessa välitilassa. Melkein kuin ei missään. --
-Anja Snellman:Antautuminen-
Liikassa viimeinen, aina. Lyhyin. Se,
joka mokaa. Ainoa jolla on sitäjatätä.
Se ainoa tyttö, joka...
Se, joka saa ainoana kympin laulusta ja
jota toinen tyttö tämän vuoksi leikkimielisesti kuristaa.
Joka kirjoittaa ja piirtää toisen
maailman. Joka ahmii toisten elämää kyltymättömästi ja
puristelee sen omakseen kuin muovailuvahan.
Laumaton. Lapsi, joka kirjoittaa
päiväkirjaan olevansa sisältä mätä.
Ettei ole vain hyljeksitty vaan myös
paha.
Kostan sisuskaluja runtelevan tuskani
niille, joissa näen itseni, joiden heikkoutta en kestä.
-- Minun kuvani on häilyvärajainen
ja harmaa, seison usvassa kuin mikäkin tuonenpiika,
heilautan sille otukselle kättä. Minä tervehdin itseäni,
mukamas reippaasti, vaikka hylätyksi tulemisen
tunne on jo matkalla alavatsassa ja jähmettää pian polvet
tutulla tavalla. --
ja harmaa, seison usvassa kuin mikäkin tuonenpiika,
heilautan sille otukselle kättä. Minä tervehdin itseäni,
mukamas reippaasti, vaikka hylätyksi tulemisen
tunne on jo matkalla alavatsassa ja jähmettää pian polvet
tutulla tavalla. --
-A.S.-
Elokuussa sytytän kynttilöitä, koska
rakastan joulua enkä halua koulun alkavan. Kuuntelen joululauluja.
Sitten opettelen kaikkien niiden sanat ja laulan nauhurille
yksin kotona ollessa kaikki ne. Jos en erota sanoja, keksin omani.
Siis sanoja joita ei ole.
-- Juoksin kotiin saakka viestikapula kädessä, riisuin likomärät
luonnonvalkoiset pitsikäsineet vasta eteisessä, huohotin pimeässä
kädet reisiä vasten ja vein sitten käsineet ja kapulan
keittokomeron roska-astiaan.
Alkoi Hermann Hessen aika. --
-A.S.-
-- Juoksin kotiin saakka viestikapula kädessä, riisuin likomärät
luonnonvalkoiset pitsikäsineet vasta eteisessä, huohotin pimeässä
kädet reisiä vasten ja vein sitten käsineet ja kapulan
keittokomeron roska-astiaan.
Alkoi Hermann Hessen aika. --
-A.S.-
Löydän joitakin heimoveljiä ja
-sisaria, kilometrien ja vuosien erottamana kaltaisistani.
Kaukokaipuu pitelee olkapäistäni joka
ikinen päivä.
Kun tutustun ihmisiin, he muuttuvat
myöhemmin satuhahmoiksi. Ne kiehtovat ja nekin joita inhoan ovat
osana laulujani. Kun saan ystävän, haluan paeta hänen luotaan
kotiin, haluan kotiin miettimään häntä. Pohtimaan hänen
olemustaan.
-- Mitä tarkoittaa "olla oma itsensä" kysyn päiväkirjalta, taas kerran.
Haluaisin koko ajan olla joku muu;
siro kirjastonvirkailija, popliinitakkinen spurgunainen,
kiiltopaperilehtien peurasäärinen malli. Kun vähän
aikaa kuuntelen jonkun puhetta, alan puhua kuin hän.
Alan elehtiä kuin hän. Menen toisen nahkoihin,
kaivaudun kuin myyrä vieraisiin käytäviin. --
kiiltopaperilehtien peurasäärinen malli. Kun vähän
aikaa kuuntelen jonkun puhetta, alan puhua kuin hän.
Alan elehtiä kuin hän. Menen toisen nahkoihin,
kaivaudun kuin myyrä vieraisiin käytäviin. --
-A.S.-
Kun olen boheemi, sovinnaiset kuorot
imevät minua puoleensa. Ennen kuorokonserttia ripustan
silkkipaperikoristeita liikuntasaliin ja itken sisäänpäin, koska
en ole vetämässä sunnareita rappiokaverien kanssa. Tunnen rinnassani
heidän juomansa tuopit ja kaikki ne rapeat oivallukset joita he
voivat tehdä. He nauravat elämälle, minulle.
--En ole ihmisvihaaja vaan kaipaan kiihkeästi läheisyyttä ja ikiomaa heimoa. Että
itken jos päivillä ei ole kohokohtia.--
--Laumankaipuu saa minut ryntäilemään.--
-A.S.-
Löydän uusia kotilyhtyjä,
sielunkumppaneita. Hermann Hesse, Stanley Kubrick, Kauko Röyhkä,
Maritta Kuula, Hanna-Riikka Kuisma, Pirkko Saisio, PJ Harvey, L.Onerva, pöllöt...
Kävelen syksyn iltavalossa, ja palaan
taas sinne pellon reunoille, hautuumaille, sinne mistä näkyy
metsät, sinne missä on hämäryyttä, kajoa, aavistusta.
Mandariinin, inkiväärin, tiikerisalvan tuoksu.
Mandariinin, inkiväärin, tiikerisalvan tuoksu.
-- Silkkipaperilinnun ja Mustan nallen olo,
Humhum,
että olen tällainen kuin olen
että olen tällainen kuin olen aina ollut --
-A.S-
Olen jo käsittänyt olevani nimellinen
olento ja osa rikottua laumaa.
Annan itselleni luvan iloita sisälläni
kimmeltävästä lähteestä, vaikka se on tuottanut kamalaa kipua.
En ole täysin vapautettu, olen aina
katsova vierestä, en uskalla ryhtyä (vielä) tanssiin.
Ennemmin juon taas kupin teetä, katson
oksien välistä hehkuvin silmin ja kirjoitan vielä hetken teistä.